Edellisen kirjoituksen mollivoittoisista tunnelmista on pikkuhiljaa noustu, jos ei nyt ihan huipulle, niin ainakin siihen vaiheeseen, että ihan joka asia ei itketä. Ainoastaan äsken luettu juttu muusikkoisästä, jonka poika oli kuollut 3-vuotiaana aivosyöpään sai hanat aukeamaan. En osaa edes kuvitella sitä tuskaa, kun oman lapsensa on joutunut hautaamaan ja mitä he ovat ennen sitä käyneet läpi. Rankkaahan tämä lapsettomuuskin on, eikä surut ole verrattavissa. Tämä on minun taakkani, jokaisella meillä on jotain.
Tuosta "jokaisella meistä on jotain" lauseesta tuli mieleen viikonloppu, jolloin näin pitkästä aikaa erästä hyvää ystävää yhteisen kaverimme juhlissa. Emme näe usein, mutta se yhteys kuitenkin on säilynyt ja siinä hänen humaltuessaan tuli nämä jutut "sä olet mulle niin tärkeä kaveri", "tosi kiva, kun tulit ja pitää kyllä nähdä useammin", "mitä sulle ihan oikeasti kuuluu, mä haluan tietää".
Mietin hetken mitä tuohon vastaisin, tilanne oli sellainen, että ei siinä oikein viittiny alkaa avautumaan, vaikka jos kahden olisimme olleet, olisin niin voinut tehdäkin. Vastaukseni "pääsääntöisesti hyvää" ilmeisesti oli tyydyttävä. En tiedä mitä hänen mielessään sitten liikkui, kun oli pari kertaa aiemmin illan aikana ihmetellyt nollalinjaani alkoholin suhteen. Selitykseni seuraavan aamupäivän sovitusta Zumbatunnista meni kuitenkin läpi ja toisaalta tämä ystävä tietää, että useimmiten kun olemme alkoholia ottaneet, niin seuraukset on olleet "tuhoisat". Ei ois ollut zumbaan asiaa kyllä sellaisen illan jälkeen ;)
Sain sitten iltapäivällä puhelun lääkäriltä ja mieli oli sen jälkeen parempi. Olivat tehneet uudet suunnitelmat mun kropan menoksi ja hoito jatkuu! Jatkan sumuttelua edelleen ja aloitan ens viikolla terolut-kuurin, jotta vuoto sitten varmasti tulis sopivaan aikaan. Seuraava tuomionpäivä on joulukuun alussa, johon mennessä siis vuoto olisi pitänyt alkaa ja sitten peukut & varpaat ristissä ultraan, jossa toivottavasti nähdään, että lääke on vaikuttanut. Ei auta kuin uskoa ja toivoa, vaikka suoraan sanottuna kyllä pelottaa, että entä jos tämä lääke ei toimi minulla ollenkaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti