Pikkujoulutunnelmissa

Kolme päivää pistoksia takana ja kyllä se vaan jännittää edelleen :) Ehkä johtuu enimmäkseen siitä, että nyt tuo pistäminenkin tuntuu enemmän kuin ennen. Mutta on kai se ihan ymmärrettävää, jos pistää kolme kertaa suuremmalla annostuksella kuin aiemmin?

Eilen oli työpaikan pikkujoulut, mitkä vähän stressas etukäteen, että miten oikein teen. Menin ennen pikkujouluja työkaverin luo, joka tietää vaikeuksistamme. Hänelle pystyin avautumaan asiasta ja kysymään mielipidettä, että A)kerronko valkoisen valheen, joka ei välttämättä mene läpi B)sanonko, ettei alkoholi maistu ja asetan itseni sitä kautta kolmannen asteen ristikuulusteluun vai C)jotain muuta? Hän muistutti sitten eräästä yhteisestä työkaveristamme, joka huijasi risteilyllä meitä muita juomalla tyyliin yhden lasillisen ja sitten myöhemmin haki alkoholittomia drinkkejä. En itse edes muistanu tuota, mutta muistin kyllä että meni ihan täydestä. Joten totesin, että taidan ottaa itsekin tuon linjan, paitsi että juomien haun korvasin sillä, että oli sama lasi koko ajan kädessä. Otin pari pientä hörppyä ja kävin välillä tyhjentään lavuaariin siitä ja glögiinkin laitoin muka terästettä..

..ja täydestä meni! Paitsi, että yksi työkaveri vähän antoi epäileviä katseita illan aikana. Ja sen jälkeen, kun lähdin ilmeisesti poikkeuksellisen aikaisin, niin tämä ihminen oli alkanut esittään omia epäilyksiään. Ihmetteli kun lähdin niin aikaisin, mutta onneksi sen oli muut kumonnu sillä, että pääsin kimppataksilla samaan suuntaan menevän työkaverin kans. Sitten esitti myös sen "x on varmaankin raskaana", mutta senkin oli muut kumonneet sillä, että kyllähän minä join siellä.
No kyseinen ihminen saa mun mielestä epäillä mitä epäilee omassa mielessään. Pitää ehkä varalta keksiä jokin näpäytys takaisin, jos vielä tiistaina saan kuulla vihjailuja tai uteluja, kun eihän tämä asia oikeasti hänelle kuulu!

..mutta täältä noustaan taas pienen mahalaskun jälkeen!

Edellisen kirjoituksen mollivoittoisista tunnelmista on pikkuhiljaa noustu, jos ei nyt ihan huipulle, niin ainakin siihen vaiheeseen, että ihan joka asia ei itketä. Ainoastaan äsken luettu juttu muusikkoisästä, jonka poika oli kuollut 3-vuotiaana aivosyöpään sai hanat aukeamaan. En osaa edes kuvitella sitä tuskaa, kun oman lapsensa on joutunut hautaamaan ja mitä he ovat ennen sitä käyneet läpi. Rankkaahan tämä lapsettomuuskin on, eikä surut ole verrattavissa. Tämä on minun taakkani, jokaisella meillä on jotain.

Tuosta "jokaisella meistä on jotain" lauseesta tuli mieleen viikonloppu, jolloin näin pitkästä aikaa erästä hyvää ystävää yhteisen kaverimme juhlissa. Emme näe usein, mutta se yhteys kuitenkin on säilynyt ja siinä hänen humaltuessaan tuli nämä jutut "sä olet mulle niin tärkeä kaveri", "tosi kiva, kun tulit ja pitää kyllä nähdä useammin", "mitä sulle ihan oikeasti kuuluu, mä haluan tietää".
Mietin hetken mitä tuohon vastaisin, tilanne oli sellainen, että ei siinä oikein viittiny alkaa avautumaan, vaikka jos kahden olisimme olleet, olisin niin voinut tehdäkin. Vastaukseni "pääsääntöisesti hyvää" ilmeisesti oli tyydyttävä. En tiedä mitä hänen mielessään sitten liikkui, kun oli pari kertaa aiemmin illan aikana ihmetellyt nollalinjaani alkoholin suhteen. Selitykseni seuraavan aamupäivän sovitusta Zumbatunnista meni kuitenkin läpi ja toisaalta tämä ystävä tietää, että useimmiten kun olemme alkoholia ottaneet, niin seuraukset on olleet "tuhoisat". Ei ois ollut zumbaan asiaa kyllä sellaisen illan jälkeen ;)

Sain sitten iltapäivällä puhelun lääkäriltä ja mieli oli sen jälkeen parempi. Olivat tehneet uudet suunnitelmat mun kropan menoksi ja hoito jatkuu! Jatkan sumuttelua edelleen ja aloitan ens viikolla terolut-kuurin, jotta vuoto sitten varmasti tulis sopivaan aikaan. Seuraava tuomionpäivä on joulukuun alussa, johon mennessä siis vuoto olisi pitänyt alkaa ja sitten peukut & varpaat ristissä ultraan, jossa toivottavasti nähdään, että lääke on vaikuttanut. Ei auta kuin uskoa ja toivoa, vaikka suoraan sanottuna kyllä pelottaa, että entä jos tämä lääke ei toimi minulla ollenkaan?

Ei tippa tapa..

..ja ämpäriin ei huku? Lainatakseni lapsuuden fanituksen kohdettani Irwiniä. Isä vaan aina meinas, ettei ole lastenmusiikkia, en ymmärrä miksei ;)

Mutta tässä hoitokierron alkua odotellessa ehdittiin saada miehen kanssa pientä kärhämää aiheesta käytetäänkö alkoholia hoitojen aikana vai ei. Itsehän olen päättänyt jo ajat sitten, että kun tämä hoitokierto alkaa, niin sitten jää alkoholi. Viime viikonloppuna meni viimeiset lasilliset punaviiniä ja toivon, että tämä katko jatkuu vielä hoitokierron jälkeenkin. Kumpikaan meistä ei tosin mitään suurkuluttajia muutenkaan ole, saunakalja lauantai-iltaisin isännälle ja minä en yleensä ota sitäkään. Jos on jotain illanviettoa, niin toki silloin tulee otettua enemmän. Aiemminkin juteltiin tästä aiheesta ja silloin mies meinas, että voi olla kokonaan ilman. Nyt eilen kuitenkin tuli puheeksi, että hänellä on parin viikon päästä työpaikan kinkerit ja tuntui, että kyllähän siellä nyt täytyy olutta ottaa. Pahoitin mieleni kovasti ja tuli olo, että onko tosiaan niin vaikea olla ottamatta. Että eikö tämä asia ole niin tärkeä, että sen eteen tekisi kaikkensa? Vaikka kyllähän mä sen tiedän, että tämä on yhtä tärkeää miehellekin ja ihan yhtä täysillä on mukana.

Tänään sitten kaivoin netistä kaikki linkit mitä löysin artikkeleihin, jotka liittyy alkoholin käyttöön ja IVF-hoitoihin ja muutenkin alkoholin vaikutuksesta siittiöihin.  Pyysin lukemaan ne ja tekemään sitten päätöksen. Mies teki työtä käskettyä ja totesi sitten, että jos kerta noissa artikkeleissa suositeltiin holitonta linjaa, niin sitten mennään niin. Joten nyt on sitten asia selvitetty ja toivotaan, että mies pitää sanansa. Uskoisin kyllä, että tekee niin. Kyllä mulla on hieno mies ja nyt jotenkin on taas luottavaisempi olo hoidon suhteen.

Kyllä me tästä selvitään!

"Tekisitte ite niitä vaippaikäisiä"

Sarjassamme taas älyttömiä kommetteja!! En tosin itse saanut tätä ko. kommenttia, mutta pisti silmään fb:ssä. Saattoi toki olla läppä, mutta itse en tuollaista huumorilla osaa ottaa ja näin punaista tuon kommentin nähdessäni. Millä oikeudella ihmiset laukoo tuollaisia?? Mistä voit ikinä tietää, josko kommentin saanut vaikka sattuu olemaan lapsettomuudesta kärsivä tai vaikka vapaaehtoisesti lapseton, tuskin silloinkaan haluaa kuulla tuollaisia??

Toinen mikä on viime aikoina ärsyttäny on se, kun ihmiset luulee, että jos ei käytä alkoholia, on automaattisesti raskaana. Ei ole kauankaan aikaa, kun multa ihan suoraan kysyttiin usean ihmisen kuullen, että olenko raskaana, kun kerroin että viikonloppureissullani en ollut nauttinut alkoholia. Ärsytti, kun menin ihan sanattomaksi moisesta, enkä sitten saanut sanottua mitään nasevaa takaisin. Onneksi yks läsnä olleista sai vähän kevennettyä tunnelmaa ja totesi, että tällä kysyjällä itsellään on jotain hampaankolossa asian suhteen.

Tällä viikolla pääsen aloittaan terolutit taas vuodon aikaansaamiseksi ja viikon päästä alkaa sumuttelu Suprecurilla. Jännittää vähän millaiset ihanat oireet jälkimmäisenä mainittu aiheuttaa ja mahtaako se vaikuttaa seuraavien menkkojen alkamiseen. Pitää yrittää olla kauheasti ajattelematta asiaa, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Muutenkin kun mieli tahtoo seikkailla vähän asioiden edelle ja välillä meinaa olla liian varma olo onnistumisesta. Mitenhän sitä osaisi suhtautua sillä tavalla sopivan positiivisesti, mutta kuitenkin jalat maassa.. liian vaikea yhtälö?