Punktiopäivän iltana

Punktio on nyt sitten takana ja päivästä jäi varsin hyvä mieli, vaikka päivä sairaalassa olikin pitkä. Oltiin paikalla puoli ysin pintaan ja kotiin päästiin lähteen puoli kolmen aikaan. Kuulemma poikkeuksellisen kiireinen päivä, meitä oli 7-8 pariskuntaa tulossa punktioon. Oma vuoromme oli vieläpä toiseksi viimeisenä, joten ehtihän siinä jännittää ennen toimenpiteeseen lähtöä. Varsinkin kun pari edeltävää tuli sieltä itkien pois.

Onneksi esilääkitys rauhoitti jonkin verran ja vielä pöydälle asettuessa vitsailin, että tästä ei sitten karatakaan mihinkään, kun nilkkat pistettiin kiinni telineeseen. Ja kunhan kanyyli oli pistetty käteen ja lääkettä alkoi tulla, niin johan oli autuas olo. Kiva pieni päiväpöhnä ;) Hoitaja käski muistaa pysyä hereillä ja hengittää ja oli muutenkin oikein rohkaiseva. Ei sillä, että tuo punktio nyt oikeasti ois ollu niin kamalaa, että oisin tarvinu kauheasti rohkaista. Lääkkeet oli kyllä toimivat ja ainoastaan, kun vasemmalla puolella piti mennä kohdun läpi, niin se tuntui. Vasemmalle puolelle jäikin pari follia, kun olivat niin hankalassa paikassa. Toisaalta, kun lopullinen tyhjennettyjen munarakkuloiden määrä oli huimat 57, niin ehkä ne pari sinne jäänyttä ei haittaa. Munasolujakin tuli mukavat 22, joten täytyy olla tyytyväinen. Siirto on nyt suunniteltu keskiviikolle, mutta huomenna tulee sitten soittoa, jos on jotain ongelmaa. Ainakin halusivat ensin kattoa jonkun verikokeen tuloksen mikä multa otettiin aamulla..

Lääkityksen vaikutuksen loputtua maha oli jonkin verran kipeä ja olo oli muutenkin nuutunut. Särkylääkkeet ja se, että pääsi kotiin syömään, helpottivat oloa kyllä kummasti. Jospa se tästä! Mieskin uskalsi nyt tunnustaa, että häntäkin jännitti kovasti ja pelotti mun puolesta, että jos oonkin kovin kipeänä.