sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Sunnuntaikuulumisia

Enpäs taas ole hetkeen kirjoitellut tänne mitään. Viikolla olen ollut niin väsynyt työpäivän päätteeksi, että illat menee vaan koomassa odotellessa, että voi mennä nukkumaan. Luulin viime viikolla väsymyksen helpottaneen, mutta olinkin kotona flunssan kourissa kolme päivää ja sain nukkua niin paljon kuin halusin. Ihme kun ei väsyttäny ;)

Mutta nyt taas huomaa, kun on ollu ihan normisti töissä, että ei jaksa entiseen tahtiin. Muuten olo on ollu melkolailla normaali. Kuvotusta on välillä ja huono olo iskee, jos syömisväli on liian pitkä. Turvotuksen ansiosta olen joutunu miettiin mitä vaatteita voi pistää päälle, ettei ala herättään epäilyksiä. Mutta kun tuota ylimääräistä on jo entuudestaan, niin toivon että työkaverit luulevat sen olevan vain läskiä.

Ens viikolla olis ensimmäinen neuvola, jännittää kovasti vaikka monelta taholta olen kuullutkin, että ei se nyt niin kummia sisällä tuo käynti. Mutta silti, on se eka neuvola :) Viime talvena jouduin käymään terveysasemalla hammaslääkärillä ja kirosin, kun sekä hammaslääkäriin että neuvolaan jonotettiin samassa aulassa. Ei oikein tuntunut kauhean kivalta, varsinkin kun oli juuri hoitokierto meneillään.
Seuraavaan ultraan onkin sitten vähän pidempi aika, vielä kolme pitkää viikkoa. Yritän uskoa, että kaikki on Untamolla ihan hyvin, mutta kyllähän sitä silti miettii.. keskenmenon riski on toki pienentynyt, kun alkuraskauden ultrassa syke nähtiin, mutta onhan se silti olemassa.

Olemme kertoneet jo tuleville isovanhemmille, vaikka vähän mietitytti, että entä jos jokin meneekin sitten pieleen. Toisaalta, sen verran iso kolaus sekin olisi ollut, että eipä siitä olisi voinut olla kertomatta. Anoppi oli ollut iloinen, mutta varsin yllättynyt. Oli kuulemma miettinyt joskus, että meinaammeko lisääntyä. Oli sitten kuitenkin päättänyt pitää mölyt mahassaan, mikä oli ihan mukava kuulla. Minun äitini oli todella iloinen uutisesta, kovasti tätä on odotettu sielläkin. Kuulemma ei ole edes uskaltanut myöntää kuinka paljon. Aikoi piirtää ison rastin seinään.. Ehkä joskus kerron mitä kaikkea tähän on tarvittu, että ei tässä todellakaan kiusallaan olla vietetty elämää kaksin. Yllättävän vaikea tuosta asiasta oli kyllä kertoa, nauroin miehelle kun hän kertoi, ettei ollut meinannut saada uutista kerrottua. Eipä naurattanu siinä vaiheessa, kun olin puhunut tunnin puhelimessa äidin kanssa ja ihan viime hetkellä sain sitten kakaistua, että oli tässä yks uutinen kerrottavana :D

Vielä tuosta ultra-asiasta, tän päivän Helsingin sanomissa oli juttua siitä kuinka seulonnoissa selvinneiden kehitysvammojen takia tehtyjen keskeytysten määrä on lisääntynyt viime vuosina. Pisti itseäkin mietityttämään, että mitä jos ultrassa selviää jotain.. miten suhtaudumme asiaan? Yritin miehen kanssa viritellä keskustelua, mutta ei hänkään ollut pohtinut asiaa. Ehkä sitä ei kannata etukäteen stressata, mietitään sitten jos tilanne eteen tulee.

torstai 20. tammikuuta 2011

Alkuraskauden ultrassa

Jännittyneenä suuntasimme tänään ultraan, tai no mieheni ainakin väitti olevansa rauhallinen, mutta itse olin kyllä kaukana siitä. Lisäksi oltiin niin viime tingassa paikalla, että se hermostutti vielä lisää. Onneksi pitivät kiinni siitä, että ajat eivät aina pidä paikkaansa, joten ehdittiin hetki hengähtää.

Lääkäri naurahti vointia tiedustellessa, kun vastasin että hermostuttaa, mutta muuten hyvää kuuluu. Kerroin niistä pienistä oireista mitä on ollu ja sitten sainkin käskyn hypätä pedille.

Ultraustilanne ei ehtinyt tuntumaan piinavan pitkältä, koska hyvinkin pian näkyville saatiin pienen pieni kaverimme, jonka sydän sykki :) "Tuuheatukkainen" mieheni nimesin kaverin nupopääksi ja meinas, että on selvästi isäänsä tullut. Kokoa pienellä oli tasan 1cm ja vastasi viikkoja 7+1. Oikeastihan nyt on jo 7+3, mutta ei alettu laskettua aikaa siirtämään parin päivän heiton takia.

Nyt on taas sellainen puulla päähän lyöty olo ja vähän hämmentyneenä kuuntelin pukiessani, kun lääkäri selitti miehelle muista raskauden aikana tehtävistä ultrista. Sain käskyn soittaa neuvolaan ja se onkin heti tässä seuraavana asialistalla. Sitten hoitaja vielä tarkisti papereista pakkasalkiotilanteen ja puhui, että sitten vuoden päästä synnytyksestä ja imetyksen loputtua voi ottaa yhteyttä. En tiedä, ihanko oikeasti ne puhui minusta samassa yhteydessä noiden asioiden kanssa. Hämmentävää..

Laitoin tuonne sivulle tommosen laskurinkin, niin ei tarvi tähän perään muistaa pistää missä mennään.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Vaihtelevia tunteita

Jospa sitten sunnuntain kunniaksi taas blogin päivitystä :) En oo saanu aikaiseksi kirjoittaa, kun oikeastaan olot ja tuntemukset on olleet pitkin viikkoa samanlaiset. Eli melko rauhallisesti olen jaksanut odotella ultraa ja aika toiveikkain mielin, mutta kuitenkin pitäen mielessä sen, että uutiset voi olla myös huonoja.

Oireet on vahvistuneet selkeästi tällä viikolla ainakina kuvotuksen osalta, nyt sitä on ollut myös päivisin. Eilen olin niin huonovointinen, että olisin vaan halunnut maata sohvalla koko päivän. Mutta ei auttanut, oli menoa ja toisaalta hyvä vaan, sillä kyllä sitä piristyi kun lähti raikkaaseen ulkoilmaan. Väsymys painaa edelleen kovasti, työpäivien jälkeen ei jaksa juuri mitään! Perjantaina pakotin itseni töiden jälkeen paikalliseen kauppakeskukseen ostamaan jo pitkään kaipaamani farkut. Varsinaista himoshoppailua, kun ensimmäisestä kaupasta ekana sovitetut farkut lähti mukaan :) Ei ollut intoa tai mielenkiintoa lähtä kierteleen kauppoja siinä tilassa, halusin vaan äkkiä kotiin ja nukkumaan päikkärit.

Tänään sitten tuo viikon kestänyt rauhallinen mieliala on vaihtunut pieneen pelkoon. Ultra-aika lähenee ja jotenkin sitä miettii entistä enemmän, että entä jos tämä onni loppuukin silloin? Tein vaihteen vuoksi raskaustestin tänä aamuna.. vahva plussa kyllä joo, mutta olisihan se testiviiva voinut olla jo kontrolliviivaa vahvempi. Se pisti vähän mietityttämään, että onkohan kaikki kunnossa. Ehkä ihan tyhmää, mutta silti. Mies ei perinteiseen tapaansa osaa murehtia etukäteen, mutta niinhän hän on suhtautunut näihin asioihin hoitojenkin aikana. Sanoo, että ei siitä tulisi mitään, jos kummatkin oltais ihan hermoraunioina ja murehdittais asioita. Joten on sitten vahva minun takiani. Jossain vaiheessa suutuin tuosta, kun luulin että miestä ei hetkauta nämä asiat. Mutta kyllä tässä vuosien aikana hän on tehnyt selväksi, että samassa veneessä tässä ollaan ja ihan yhtälailla hän haluaa lasta ja on surullinen, kun se ei ole vielä onnistunut.

Mutta ehkä nyt viimein..?

Neiti Kevät ja Untamo 6+6

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Oireista

Huomenna alkavan uuden viikon kunniaksi kirjoitellaanpa sitten vaikka oireista tai ainakin niistä mitä kuvittelen oireiksi. Voipahan sitten joskus muistella mitä on ollu :)

Ennen plussaa ei hurjasti oireita ollu ja nekin mitä oli, tulkitsin PMS-oireiksi. Rinnat oli arat niin kuin aina oviksen jälkeen ja melkein sinne kierron loppuun asti. Mielialat heitteli ja silloin pp.7:stä eteenpäin olin ihan varma, että menkat alkaa. Hikoiluttikin ihan valtavasti, mikä sekin on ihan normaalia mulle ennen menkkoja. Pari päivää ennen plussaa alkoi ne vahvat menkkatuntemukset ja joka kerta mennessäni vessaan olin varma, että nyt ne alkaa. Tai että, luget vaan pitää vuodon poissa.

Rv.4 Pientä väsymystä, rinnat aavistuksen verran arat (välillä ei ollenkaan, välillä enemmän), hikoilu, pissahätä iskee myös öisin (voi ehkä vielä selittyä sillä, että hyperin pelossa totuin juomaan aika paljon vettä), kaikenlaisia tuntemuksia alavatsalla.. liekkö vielä punktion jälkimaininkeja?
Rv.5 Väsymys! Hyvin nukutun yönkin jälkeen olo tuntuu päivälläkin uupuneelta ja tuntuu, etten saa ja jaksa tehtyä mitään. Rinnat aremmat kuin edellisellä viikolla, finnejä reilusti naamassa ja muutamia muuallakin vartalossa. Kuvottavaa oloa iltaisin, joka ei tahdo mennä ohi, vaikka syökin jotain. Herään poikkeuksetta joka yö pissalle. Heikko olo, jos edellisestä ruokailusta liian pitkä aika. Iltaa kohti paheneva turvotus. Valkovuoto.

Eilen aamulla tein taas huvikseni testin.. pitihän se toinenkin testi kuluttaa pois, miten tulinkaan ostaneeksi tuplapakkauksen ;) Edelleen vahva plussa, jei! Huomenna yritän uudestaan soittaa neuvola-aikaa, perjantaina eivät olleet paikalla. Varhaisultraan aikaa vajaa kaksi viikkoa. Ei se jännitä ihan kauheasti, oon tosin miettiny sitä ultraustilannetta, että miten ihmeessä siinä pystyy oleen coolina ja odotteleen tuomiota.. voikohan siihenkin saada jotain rauhottavaa :)

Neiti Kevät ja Untamo 5+6

tiistai 4. tammikuuta 2011

Kristallipallolle olisi käyttöä!

Soitin sitten tänään päivällä hoitopaikkaan, sillä mieliala erityisesti viikonloppuna oli pelokas ja olin huolissani siitä, että entä jos jokin meneekin pieleen tässä raskaudessa? Tai jos en edes oikeasti ole raskaana? Jos se onkin tuulimuna tai kohdunulkoinen?

Ja mielessä pyöri ne hoitajan sanat siitä hcg-arvosta. Ystävällinen hoitaja kuunteli puhelimessa mun huolen ja sanoi, että valitettavasti hänellä ei ole mitään kristallipalloa, mistä voisi tarkistaa, onko kyseessä normaali raskaus. Ja tuosta arvosta kommentoi, että 50 on heillä asetettu rajaksi, jonka alapuolelle jääville ei varata edes ultra-aikaa, vaan heidät pyydetään uuteen verikokeeseen. Arvot 50-100 on hoitajan mukaan sellaista harmaata aluetta. Kysyin, että pitääkö minun nyt sitten vaan yrittää odottaa ultraan asti vai tulla uudestaan verikokeeseen ja kyllä hoitaja oli sitä mieltä, että pitäisi malttaa odottaa. Jos vuotoa alkaa tulemaan, niin sitten on otettava yhteyttä. Mutta mitään vuotoa ei ole tullut, sillon menkkojen aikaan ihan vähän tuhrutteli jotain rusehtavaa (kun oikein suurennuslasin kanssa paperi tutki ;) ).
Ultra-ajastakin sanoi, että ei sitä kovin aikaisinkaan kannata tehdä, että nähdään sitten varmuudella syke kun se on vähän myöhemmin.

Joten nyt sitten mennään vielä kaks viikkoa epätietoisuudessa. Yritän luottaa kuitenkin siihen, että tässä voi myös käydä hyvin ja että Untamo on ihan oikealla paikallaan. En usko, että olen vähemmän pettynyt, jos itken ja murehdin seuraavat kaks viikkoa. Ja kuin tilauksesta eilen ja  tänään on rinnat olleet aremmat. Väsynyt oon myös ollut, mutta kukapa ei olisi kun pitää töihin palata loman jälkeen? Tänään iski heikotusolo iltapäivällä ja piti äkkiä syödä vähän hedelmää, niin johan helpotti.

Neiti Kevät ja Untamo 5+1

lauantai 1. tammikuuta 2011

Uusi vuosi ja uusia kujeita odotellessa!

Jälleen kerran on vuosi vaihtunut, mitä vanhemmaksi tulee niin sitä nopeammin vuodet tuntuvat vierähtävän ohitse. Täyttelin eilen uuteen seinäkalenteriin syntymäpäiviä ja muita merkkipäiviä vanhaa kalenteria apuna käyttäen ja mietiskelin mennyttä vuotta. Mitä kaikkea siihen onkaan mahtunut. Lapsettomuus-saralla hoitoja tänä vuonna on ollut vain kaksi; maaliskuun inssi, joka sotki kiertoni (ja myöhästytti IVF-jonoon pääsyä) ja nyt sitten tämä IVF. Ennen tuon IVF-hoidon alkua voisi sanoa, että olen selvinnyt aika vähällä tuskalla tän lapsettomuuden kanssa tänä vuonna. Toki se inssin epäonnistuminen ja jonoon "pääseminen" otti koville, mutta  muutoin tunnelmat on pääosin olleet hyvät. Tauot on tehneet hyvää.

Lapsettomuuden kanssa muuten tänä vuonna olen siirtynyt entistä julkisemmalle linjalle. Siirryin nettimaailman lisäksi etsimään vertaistukea myös livenä. Se on antanut paljon ja nyt vähän surettaakin, että raskautumisen myötä joutuu jättämään sen maailman taakseen. Tai siis kyllähän sieltä on tarttunut mukaan ihmisiä, jotka toivon mukaan jää pysyväksi osaksi elämää, mutta niille kuukausittaisille tapaamisille joudun jättämään hyvästit.

Muutenkin tuntuu, että hyppään johonkin ihan vieraaseen maailmaan. Lapsettoman maailma oli tullut jo melko tutuksi ja tämän vuoden aikana tuntuu, että ihan huiman paljon tutummaksi. Ja nyt olen menossa johonkin, joka sekin on ihan mahtavaa, mutta samalla myös hyvin pelottavaa. Onneksi odotusaika on sen verran pitkä, että sinä aikana ehtii jonkin verran sisäistää sitä asiaa, että meitä on jossain vaiheessa kolme. Mutta tuohon sisäistämisvaiheeseen pääsyä odottelen vielä epäuskoisin mielin.

Tänä aamuna sain sitten tehdä sen testin kotonakin.. ja kyllähän se plussaa näytti edelleen. Vahva plussa pärähti testiin jo ennen kuin tarkistusikkunaan tuli viiva.















Viime vuosi oli hyvä vuosi ja ensi vuodesta tulee.. hmm.. no sitä on vaikea arvioida etukäteen, mutta tällä hetkellä odotan innolla mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Toivon, että paljon hyvää!