Nyt vähän näyttää siltä et maailma ei loppunutkaan

Tasaisen hyvä on olotila tällä hetkellä. Ei sen kummempia tunnemyrskyjä, vaikka pinna välillä onkin ollut kireänä, mutta maailma ei ole enää kaatunut viime aikoina :) Tuo ihmeellinen vuoto mistä kirjotin viimeksi on jatkunut melko normaalina menkkavuotona tähän päivään asti. Tänään on ollut varsin niukkaa vuotoa enää, joten uskon vakaasti, että se johtuu Suprecurista. En ole ehtinyt soittaa hoitopaikkaan, mutta jos haittavaikutuksissa mainitaan "kuukautisten kaltainen vuoto", niin eikö se nyt sitten ole juuri tätä?
Tosi montaa kivaa juttuakin on tiedossa vielä tälle viikkoa, mennään keikalle kaveripariskunnan kanssa, kummityttö (9kk.) tulee kylään ja käyn heittään reissun Tampereelle. Kiireistä, mutta mukavaa :) Ens viikon vois sitten ahtaa täyteen liikuntamenoja, niin eiköhän se aika joulukuun alkuunkin hurahda piakoin.

Positiivista ajattelua

Vielä piti kirjoittamani positiivisesta ajattelusta, jota yritän kovasti (välillä huonommin ja välillä paremmin) harjoittaa. Kesälomalla ottaessani taas yhden pohjakosketuksen, vaikka olin päättänyt unohtaa tämän lapsettomuuden kesän ajaksi, päätin yrittää olla positiivsempi. Se onnistuikin melko pitkään syksylle ja teki hyvää mielelle :)

Tähän liittyen haluan lainata kuvan Jadekiven "positiivisuuslainaamosta". Tämä olkoot johtoajatukseni, että koko ajan tämä matkamme käy kohti tuota päämäärää. Päämäärää, joka on aina päivän lähempänä, lopullista perille saapumispäivää en vielä tiedä, mutta kyllä se päivä tulee.