sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Vaihtelevia tunteita

Jospa sitten sunnuntain kunniaksi taas blogin päivitystä :) En oo saanu aikaiseksi kirjoittaa, kun oikeastaan olot ja tuntemukset on olleet pitkin viikkoa samanlaiset. Eli melko rauhallisesti olen jaksanut odotella ultraa ja aika toiveikkain mielin, mutta kuitenkin pitäen mielessä sen, että uutiset voi olla myös huonoja.

Oireet on vahvistuneet selkeästi tällä viikolla ainakina kuvotuksen osalta, nyt sitä on ollut myös päivisin. Eilen olin niin huonovointinen, että olisin vaan halunnut maata sohvalla koko päivän. Mutta ei auttanut, oli menoa ja toisaalta hyvä vaan, sillä kyllä sitä piristyi kun lähti raikkaaseen ulkoilmaan. Väsymys painaa edelleen kovasti, työpäivien jälkeen ei jaksa juuri mitään! Perjantaina pakotin itseni töiden jälkeen paikalliseen kauppakeskukseen ostamaan jo pitkään kaipaamani farkut. Varsinaista himoshoppailua, kun ensimmäisestä kaupasta ekana sovitetut farkut lähti mukaan :) Ei ollut intoa tai mielenkiintoa lähtä kierteleen kauppoja siinä tilassa, halusin vaan äkkiä kotiin ja nukkumaan päikkärit.

Tänään sitten tuo viikon kestänyt rauhallinen mieliala on vaihtunut pieneen pelkoon. Ultra-aika lähenee ja jotenkin sitä miettii entistä enemmän, että entä jos tämä onni loppuukin silloin? Tein vaihteen vuoksi raskaustestin tänä aamuna.. vahva plussa kyllä joo, mutta olisihan se testiviiva voinut olla jo kontrolliviivaa vahvempi. Se pisti vähän mietityttämään, että onkohan kaikki kunnossa. Ehkä ihan tyhmää, mutta silti. Mies ei perinteiseen tapaansa osaa murehtia etukäteen, mutta niinhän hän on suhtautunut näihin asioihin hoitojenkin aikana. Sanoo, että ei siitä tulisi mitään, jos kummatkin oltais ihan hermoraunioina ja murehdittais asioita. Joten on sitten vahva minun takiani. Jossain vaiheessa suutuin tuosta, kun luulin että miestä ei hetkauta nämä asiat. Mutta kyllä tässä vuosien aikana hän on tehnyt selväksi, että samassa veneessä tässä ollaan ja ihan yhtälailla hän haluaa lasta ja on surullinen, kun se ei ole vielä onnistunut.

Mutta ehkä nyt viimein..?

Neiti Kevät ja Untamo 6+6

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti