Tänään oli sitten hoitojen aloituksen ensimmäinen käynti. Jännitti kuitenkin kovasti, nyt tämä muuttuu konkreettiseksi tämä homma. IVF ei ole enää vain jokin kaukainen asia, joka tulee tapahtuaan joskus, vaan se on nyt totisinta totta. Pelottaa ja hirvittää ja toisaalta kuitenkin olen innoissani.
Varsin nopea ja liukuhihnamainen toimitus oli tuo lääkärikäynti, vaikka tiesinkin etukäteen, että ei tässä ihmeempiä tapahdu. Sisään huoneeseen ja lääkäri kyseli jälleen hassusti "miten olet voinut?". Jotenkin tässä vaiheessa hoitoa tuo kuullosti hassulta, toki ihan kohteliasta kysellä, mutta mitähän lääkäri olisi meinannut, jos olisin alkanut avautumaan työpaikan hankalasta tilanteesta tänä aamuna tai siitä miten venyvä piharemontti kiristää hermoja ja saa meidät päivittäin kiroamaan mutaista pihaa.
Siitä eteenpäin mentiinkin tuttua rataa, housut pois ja pöydälle ja toteamus monirakkulaisista munasarjoista. Sitten sainkin reseptit Suprecuria, Puregonia ja Pregnyliä varten. Jännitykseltä meinasi mennä ensin ohi sumutteen annostusohje. Onneksi varmistin, sillä luulin aluksi, että sumuttelen kaksi kertaa kumpaankin sieraimeen kerralla. Mutta lääkäri olikin tarkoittanut, että kaksi suihkausta eli kumpaankin sieraimeen yhdesti ja kolme kertaa päivässä.
Ensimmäisen lääkeannoksen sainkin ottaa töissä. Oli vähän kiireinen päivä ja juuri hankalaan aikaan piti lähteä lääkettä ottaan. Eiköhän pukukaapilla ollu samaan aikaan työkaveri tekemässä lähtöään kotiin. Yritin keksiä kaikenlaista puuhasteltavaa siinä, etsin kännykkää ja tarkistin muka viestit, rasvailin huulia ja mietin kuumeisesti, että mitä vielä keksin tekemistä siksi aikaa, että työkaveri häipyy. Ei siinä muuten mitään, mutta kun lääke oli paketissaan ja piti se suihkepullokin koota, joten en viittiny sitä alkaa väkertään toisen silmien alla. Ja olisin herättäny liikaa huomiota sulkeutumalla suihkukoppiin touhuileen.Onneksi hän viimein oli valmis lähtemään. Jouduin lipsauttaan valkoisen valheenkin, että minulla ei ole aikataulukirjaa mukana ja kehotin häntä tarkistamaan taukotilamme puolelta, kun alkoi sitä vielä ovensuusta kyseleen.
Ekat sumut meni oikein nätisti sinne minne pitikin. Nyt on sitten kännykässä muistutuksia lääkkeiden otosta, joten aikataulutettua elämää tulen elämään seuraavat pari viikkoa. Onneksi tuo sumu on kuitenkin helppo ottaa muuallakin, nyt kun se kerta on jo siinä pullossa valmiina.
Toivon kovasti, että sumut ei aiheuta pahempia oireita ja menkatkin tulis ajallaan, ettei siirry pistosten aloittaminen. Terot lopetan lauantaina ja jään odotteleen menkkoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti