Sain puhelun tänään hoitopaikastamme, kirjoitin eilen että soittavat, jos on jotain ongelmaa. Mutta tänään muistin, että hehän aikoivat soittaa joka tapauksessa. Koska siirtoon pääsy ei ollut meillä läpihuutojuttu, suuren munarakkulamäärän takia.
Käskivät tulla huomenna aamulla käymään ultrassa tilanteen tarkistuksessa ja sitten tehdään päätös palaanko iltapäivällä takaisin hakemaan alkion kyytiin. Hoitaja kyseli tuntemuksiani ja olotilaani. Onhan se ihan ok, mitä nyt vähän turvottaa ja tuntuu alavatsalla, etovaa oloa on ollut myös ilmoilla. Joten onko tämä nyt sitten lievää hyperiä, ainakin oireet sopisivat siihen.
Edelleen suurin toiveeni on se, että olemme saaneet mukavan määrän alkioita. Siirron väliin jääminen ei ole maailmanloppu, jos tilanne munasarjoissa ei näytä hyvältä, niin miksi ottaa riskiä? Harmittaahan se varmasti, en sitä kiellä, mutta ei se maailmanloppu ole. Pääsimme kuitenkin alkuvaikeuksien jälkeen pistokset aloittamaan, lääke tehosi ja punktiokin oli helppo. Tuossa on jo monta hyvin mennyttä asiaa. Mutta kyllähän se mahdollisuus, että saisin huomenna pienen vauvanalun kyytiin, olisi aivan huikeaa. Ennen kuin vuosi vaihtuisi, saisin tietää olenko raskaana vai en. Mutta kuitenkin järjen ääni päässäni sanoo, että terveys ja oma hyvinvointi tulevat etusijalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti